intiaaninainen rukoilee katsoo toteemiin
pyytää tule suuri henki anna rauha kansallein
kun kaikki meitä sortaa alas painaen
pois ottaa maamme kaiken kauniin tuhoten
nainen kivellänsä laulaa laulaa lauluaan
se kertoo miehestänsä jonka vihollinen vei
on hällä kaksi sulkaa jotka soturiltaan sai
ne ainut muisto miehestänsä naisella on kai
nousee silmiin kyyneleet kun rukoilee hän aina
tule suuri henki anna rauha kansallein
silloin kotka taivahalle nousee lentäen
niinkuin merkkinä jumalan on ikuisen
onnellista aikaa naiselle hän toivottaa
ja vuorten taakse taivaan sumuun hän viimein katoaa
nainen nousee kiveltänsä siihen uskoen
että koittaa kansallensa uusi kaunis huominen
joka tuo taas rauhan rauhan päälle maan
jossa kaikki ystävinä jälleen elää saa
intiaaninainen katsoo toteemiaan kiittäen
et on rauha kansallansa rakkautta riittäen
silloin kotka taivahalle nousee lentäen
niinkuin merkkinä jumalan on ikuisen
onnellista aikaa naiselle hän toivottaa
ja vuorten taakse taivaan sumuun hän viimein katoaa
silloin kotka taivahalle nousee lentäen
niinkuin merkkinä jumalan on ikuisen
onnellista aikaa naiselle hän toivottaa
ja vuorten taakse taivaan sumuun hän viimein katoaa
vieläkin tuo nainen katsoo toteemiaan kiittäen
että sai hän mitä pyysi pyysi rukoillen