sinä talvi-iltana, sä lähdit luotain pois
ja mä luulin siitä helppoo, selvitä kai ois
mut aina hämärässä täällä iltaisin
mä kaipaan sua luoksein tänne takaisin
mut sä olet pois, et kai tule takaisin
vaikka kuinka paljon pyytäisin ja anoisin
nyt sä olet pois
mut vielä mä uskon rakkauteen voimaa antavaan
se voi yhdessä pitää, vaik ois vaikeaa
oli rakkauteni suurta, sen sulle lahjoitin
sen riittävän mä luulin, kunnes huomasin
ei se ollut niin, ei se ollut niin
en sua voi unohtaa, sua aina rakastin
mut silti lähdit pois luotain iltaisin
sulle kuuluu vieläkin mun sydämein
aina mietin mitä silloin väärin tein
nyt elän elämääni täällä ilman sua
ja tiedän että joku rakastaa myös mua
nyt kun olet pois
aina jaksan toivoa et saan sut takaisin
mä koko elämäni sulle rakkaudestas antaisin
mut ei auta mikään jos loppuu rakkaus
jää sydämeeni ainoastaan suuren suuri kaipaus
mut vielä mä uskon rakkauteen voimaa antavaan
se voi yhdessä pitää, vaik ois vaikeaa
oli rakkauteni suurta, sen sulle lahjoitin
sen riittävän mä luulin, kunnes huomasin
ei se ollut niin, ei se ollut niin
vielä mä uskon rakkauteen voimaa antavaan
se voi yhdessä pitää, vaik ois vaikeaa
oli rakkauteni suurta, sen sulle lahjoitin
sen riittävän mä luulin, kunnes huomasin
ei se ollut niin, ei se ollut niin