kaupunki muuttuu tähdiksi jälleen
kaikki tuikkivat vain omaa egoaan
pienet suuret keskikokoiset
pyörii vaan omassa navassaan
minä kävelen yössä itkien
sumuverhon läpi katulamput nään
luulin hypänneeni tyhjyyteen
kun todellisuus vain sekoitti mun pään
en tietää voi mä maailmasta mitään
niin kauan kun totuus vääristyy
niin kauan kun ei jää yksikään
asiat kääntyy vääntyy hämärtyy
mut nyt me juostaan
ja me kastutaan
nyt me tunnetaan
ja me huudetaan
eikä koskaan kadota
ei koskaan sanota
ei koskaan
ei koskaan

lapsena luulin että totuus näyttäytyy
kaikille samanlaisena ja että
sen mukaan ihmiset käyttäytyy
et saisi sielulleenkin täytettä
nyt itsekään en näe mitä pitäisi
paha saa palkkansa dollareissa
usein toivon etten enää itkisi
epätoivon juoksuhaudoissa

nyt mä istun oman tieni reunalla
ja mietin mitä ja miksi tapahtuu
en vieläkään silmiin katsoa uskalla
ettei kaikki räjähtäis
mut nyt me juostaan
ja me kastutaan
nyt me tunnetaan
ja me huudetaan
eikä koskaan kadota
ei koskaan sanota
ei koskaan...
eikä koskaan kadota
ei koskaan sanota
ei koskaan...